Syysreissu: Kuralan Kylämäki

Siinä kohtaa, kun päätimme ottaa vaunun perään, 

aloin googletella mitä tekemistä Turusta löytyisi lapsille 

ja vastaan tuli Kuralan Kylämäki, 

joka oli viikonloppuna auki sadonkorjuu puuhien merkeissä.

Neljän talon, pihapiirin kokonaisuus 50-luvun tunnelmissa.

Josta luvattiin että kaikkeen saa koskea 

ja lapsille omia leikkipaikkoja.

https://www.turku.fi/kuralankylamaki

Ei sisäänpääsy maksuja ja pihapiiriin 

sai tutustua myös aukioloaikojen ulkopuolella.

Ensimmäisen tuvan porstuaan astuessani

tuoksu/haju toi vahvana mieleen, 

kun lapsena isoäitini asui vielä "vanhastuvas".

Ei kosteuden haju, vaan touhujen ja ruuan tuoksut.

Keittiössä emännät säilöivät kurkkuja 

mutta ei etikan haju kuitenkaan kaikkea muuta alleen peittänyt.

Ja nuo tuollaiset sakset... Ne tuovat muistoja myös. 😊

Eläväiset lapseni, varsinkin tämä yksi muisti hyvinkin sanani 

että kaikkeen saa koskea :D

Touhua oli niin, että piti rauhoitella.

Pian eräs, paikkaa meille lähtöätehdessään esitellyt, mummo

huikkasi että emäntä oli lähdössä kanoja ruokkimaan.

Emännän kutsuessa kanat tulivat esille makaronia, herkkuaan popsimaan.

Nämä valkoiseksi kalkitut navetan seinät ovat upeat, 

mutta kyllä "lehmälän" haju leijui vielä yllätän voimakkaana.

Kovasti sai kutsua ja kelloaan kilkattaa 

ennenkuin lapset malttoivat siirtyä piharakennuksen puotileikistään 

Hetkeksi sisälle koulun penkille.

Iskä kävi ostamassa kahvilasta itselleen kahvin ja

nautimme eväät pihapiirin pöydässä.

Paikkaa muuten mainostettiin eväsretkipaikkanakin. 

Jaossa oli myös kartta johon oli merkitty 

tehtäväkätköjen paikat ja vihjeet.

Aarteenetsintää kietoo aina ja pari kätköäni tuli etsittyä ja tehtävät suoritettua:

" kierrä omenapuu kolmesti, mutta varo koskemasta oksiin, 

tai joudut kiertämään uudestaan."

Kokeiluverstaalla saimme opetella parsimista sekä 

viljojen karstaamista ja keräämistä.

Sitten vielä lampaitten ruokkimisen ja silittelyä jälkeen pois:

autolle, ruokakauppaan ja uutta yösijaa kohden.

Maaka